Potkupyörä vai polkupyörä lapsen ensipyöräksi

Potkupyörä vai polkupyörä lapsen ensipyöräksi

Lapsen täyttäessä kaksi, kolme tai neljä vuotta, ensipyörän hankkiminen voi tulla vanhemmille ajankohtaiseksi. Lapsen ystävillä saattaa olla jo pyörä, jota he ovat pihapiirissä ihastelleet, tai sitten pyörän hankintaan vaikuttaa vanhempien tarve saada lapsi kulkemaan itse, ilman rattaita, esimerkiksi kauppareissulla. Kolmipyöräinen tai apupyörillä varustettu pieni polkupyörä on tyypillisin ensipyörä, mutta viime vuosina myös potkupyörien suosio on noussut huomattavasti Suomessakin. Siinä missä polkupyörällä opetellaan ensin polkemaan ja tasapainon harjaantuminen jää apupyörien poiston jälkeiseen aikaan, potkupyörä harjoittaa nimenomaan tasapainoa. Hyviä ja huonoja puolia löytyy molemmista, ja myös lapsen mielipidettä on tärkeä kuunnella pyörää hankittaessa.

Potkupyörä

Potkupyörät ovat yleensä tarkoitettu noin 2-6-vuotiaille lapsille. Potkupyörä on ulkonäöltään kuin polkupyörä, mutta polkimia siinä ei ole lainkaan, vaan vauhtia potkitaan jaloilla. Potkupyörä on ketterä liikkumisväline kuoppaisillakin teillä tai esimerkiksi takapihan nurmikolla ajettaessa. Se ei jää epätasaisessa maastossa jumiin tai keikkaa samoin kuin apupyörillä varustettu polkupyörä saattaisi, sillä lapsen jalat ovat maassa eikä polkimilla. Lisäksi lapsi liikkuu potkupyörällä yleensä nopeammin kuin polkupyörällä, eikä kevyehköä potkupyörää ole mahdotonta kantakaan kotiin esimerkiksi kauppareissulta lapsen väsähtäessä. Potkiminen on kuitenkin kevyempää kuin polkeminen, joten lapsi yleensä jaksaakin paremmin potkupyörän selässä.

Potkupyörä on helppo ensipyörä, jolla on hyvä harjoitella tasapainoa. Lisäksi se kehittää lapsen motoriikkaa ja koordinaatiota. Potkupyörä on myös kiva leikkiväline niin ulko- kuin sisäleikkeihinkin, sillä lapsi pääsee sillä liikkeelle ilman aikuisen apuakin. Monien vanhempien mielestä lapsen on helpompi hallita potkupyörää kuin polkupyörää. Myös pyörän taluttaminen ilman polkimia on helpompaa. Hyvin pienelle, noin kaksivuotiaalle, lapselle potkupyörä sopii paremmin kuin polkupyörä.

Potkupyörällä ajon harjoittelu on helppoa, sillä lapsi voi ensin työntää pyörää istumatta satulassa, jolloin hän oppii ohjaamaan ja hallitsemaan sitä. Seuraavaksi lapsi voi istua satulaan ja kävellä eteenpäin, jolloin tasapaino harjaantuu. Kun lapsi on tottunut pyörään ja osaa hallita sitä jaloillaan, voi hän potkia jaloillaan kovempia vauhteja ja nostaa jalat ilmaan tai joissakin potkupyörissä olevalle jalka-alustalle. Oppiminen on nopeaa, eivätkä potkupyörällä ajamaan oppineet lapset yleensä tarvitse apupyöriä lainkaan, kun polkupyörällä ajo tulee ajankohtaiseksi.

Potkupyörällä lapsen jalkojen tulee aina ylettää maahan; kun hän istuu satulassa jalkojen tulisi olla hieman koukussa. Eri valmistajilla on potkupyörissään eri kokoja, joten lapsen sisäjalan mittaus kannattaa pyörän kokoa valitessa. Useissa potkupyörissä satula ja ohjaustanko ovat säädettävissä, jolloin pyörää voidaan käyttää pidempään. Myös valmistusmateriaaleja potkupyöristä löytyy monia; on hyvä muistaa, että muovinen pyörä ei ehkä kestä leikki-ikäisen hurjia leikkejä, mutta toisaalta potkupyörän täytyy olla niin kevyt, että lapsi jaksaa nostaa sen itse, jos pyörä kaatuu. Esimerkiksi puinen potkupyörä on kestävä, mutta silti kevyempi kuin tavallinen polkupyörä.

Kaikissa potkupyörissä ei ole jarruja lainkaan. Sellaiset sopivat hyvin pienille lapsille, jotka eivät jarruja osaisi käyttää kuitenkaan. Tällöin vauhdin tulee olla kontrolloitavissa jaloilla, joten jyrkät alamäet on parasta jättää väliin. Käsijarrulliset potkupyörät ovat käytännöllisiä, kunhan lapsi oppii jarrun käytön kunnolla, eikä aiheuta jarrujen takia vaaratilanteita. Kypärä on lapsella syytä olla päässään aina, kun potkupyörällä ajetaan tiellä ja turvallisuuden takaamiseksi myös kotipihan leikeissä, varsinkin jos maasto on epätasaista. Myös pyöriä kannattaa miettiä; pumppaamisen voi välttää hankkimalla potkupyörän, jossa on täyskumiset renkaat.

Polkupyörä

Polkupyörä sopii lapselle parista ikävuodesta eteenpäin, mutta koska alussa polkeminen voi olla hankalaa, vanhempi voi esimerkiksi työntää tai vetää lapsen pyörää perässään. Vaikka lapsi ei vielä polje, hän kuitenkin harjoittelee pyörän selässä istumista ja ohjaamista. Yksi polkupyörän eduista potkupyörään verrattuna onkin se, että vanhempi pystyy kontrolloimaan lapsensa vauhtia ja suuntaa paremmin. Polkupyörään voi kiinnittää narun tai siihen voi ostaa pyörän takaosaan kiinnitettävän työntöaisan. Työntöaisasta on apua varsinkin jarrutusta vielä harjoittelevien lasten kanssa, tai jos lapsi ei osaa tai jaksa polkea pyörää kunnolla.

Polkupyörällä ajoa harjoitellaan yleensä apupyörien avulla. Apupyörät auttavat lasta pysymään tasapainossa, jotta hän saa rauhassa opetella pyörän polkemisen ja ohjaamisen. Kun lapsi hallitsee pyörällä ajon, on aika ottaa apupyörät pois; tämä voi olla lapselle ensin pelottavaa, mutta tasapaino kehittyy pian. Mikäli tasapaino huolettaa, voi polkupyörää käyttää alussa myös potkupyörän tavoin poistamalla siitä polkimet ja laskemalla satulan niin alas, että lapsen jalat ylettyvät hyvin maahan. Kun tasapaino on kehittynyt, polkimet laitetaan takaisin paikoilleen ja lapsi voi alkaa opetella myös polkemista. Käyttämällä polkupyörää myös potkupyöränä vanhempien ei tarvitse ostaa lapselleen kahta ensipyörää.

Lapsen ensimmäinen polkupyörä tulee olla niin kevyt, että lapsi pystyy hallitsemaan sen, mutta kuitenkin niin kestävä, ettei pyörän runko väänny heti, kun lapsi ensimmäisen kerran kaatuu pyörällään. Pyörä ei saa myöskään olla liian iso, sillä se vaikeuttaa oppimista. Polkupyörien koot merkitään tuumissa, perussääntönä on, että 12-tuumainen sopii 2-4-vuotiaille, 16-tuumainen 3-6-vuotiaille ja 20-tuumainen yli viisivuotiaille lapsille. Koko määräytyy lapsen pituuden mukaan ja pyörää kannattaa ehdottomasti testata jo pyöräliikkeessä. Lapsen jalkojen tulee ylettää maahan satulassa istuttaessa. Satulaa ja ohjaustankoa pystyy lähes kaikissa polkupyörissä nostamaan sitä mukaan kuin lapsi kasvaa.

Jarruja ja vaihteita kannattaa miettiä lapsen iän, osaamisen ja tarpeen mukaan. Pienelle lapselle jalkajarrullinen pyörä on usein turvallisempi. Vaihteita pienet lapset eivät pyöriinsä tarvitse, mutta isommalle voi hankkia pyörän, jossa on muutamia vaihteita, varsinkin, jos hän ajaa usein mäkisessä maastossa. Vaihteiden vaihtamisen tulee kuitenkin olla helppoa, jottei lapsen huomio herpaantuisi pyörän ohjaamisesta ja hallinasta. Muistathan, että kypärä on ehdoton varuste pyöräilevälle lapselle!

Polkupyöriä voi hankkia polkupyöräliikkeistä, tavarataloista ja netin kautta. Potkupyöriä löytyy joistakin polkupyörä- ja lastentarvikeliikkeista, mutta suurin valikoima löytyy kuitenkin netistä. Erityistä huomiota kannattaa ensipyörää ostettaessa kiinnittää sen laatuun; huonolaatuinen pyörä voi olla lapselle vaikea hallita tai ohjata, ja siten lannistaa lapsen pyöräilyinnon tai pahimmassa tapauksessa saattaa lapsen vaaraan. Myös pyörän oikea koko on erittäin tärkeä turvallisuuden kannalta.

Teksti: Nelli Kelonen