Varaava takka vai kiertoilmatakka

Vastaajista 60% valitsi varaavan takan ja 40% kiertoilmatakan. Kukaan ei ole kuitenkaan vielä perustellut valintaansa. Oletko sinä ensimmäinen?

Varaava takka
60%
Kiertoilmatakka
40%

Kumpi on sinun valintasi?

Rastita valintasi, jonka jälkeen voit perustella sen. Tehdään yhdessä fiksuja valintoja.

Varaava takka
Kiertoilmatakka
Takkatuli
Kuva: © Seroma72 | Dreamstime.com

Varaava takka vai kiertoilmatakka

Varaava takka luovuttaa lämpöä pitkään, mutta sen lämpeneminen vie aikaa. Kiertoilmatakka tuottaa lämpöä nopeasti. Tämä on yksinkertaistettuna, näiden suurin ero.

Kiertoilmatakoista

On varsin yleistä, että kotiin lähdetään hakemaan varaavaa takkaa, vaikka itse asiassa tarpeisiin sopisi paremmin nykyaikainen kiertoilmatakka. Esimerkiksi kesämökki lämpenee nopeammin kiertoilmatakalla. Kiertoilmatakka polttaa puuta tehokkaasti jolloin se tuottaa reilusti lämpöä pienellä puumäärällä. Takka ottaaa viileää huoneilmaa sisään takan alaosasta, josta se virtaa takkasydämen ja kuoren väliin, lämpenee siellä ja siirtyy sen jälkeen takan yläosassa olevista aukoista huonetta lämmittämään.

Kiertoilmatakat ovat varaavia takkoja pienempiä ja kevyempiä, ja usein ne voidaan asentaa suoraan lattialle ilman tarvetta vahvistaa olemassaolevia lattiarakenteita. Kiertoilmatakka sopii hyvin muiden lämmitysmuotojen kaveriksi koska sen tuottamaa lämpöä on helppo säädellä. Koska takka itsessään ei varaa lämpöä, voidaan myös varmistua siitä, että takka ei ylilämmitä huoneilmaa vielä tulevinakin päivinä kuten helposti käy varaavien takkojen kanssa, jotka on lämmitetty hieman turhankin lämpimiksi.


Puulämmitys

Puulämmitys tuo kotiin tunnelmaa ja säästää kukkaroa. Puulämmitys ei ole vaikeaa ja koleina talvi-iltoina lämmityspuuha on mukavaa ajankulua.

Hampaiden kalistessa kylmässä maassamme uuninvalmistajilla on ollut vuosisatoja aikaa kehittää tulisijoista yhä parempia. Nykypäivään mennessä puulämmitys onkin noussut varteenotettavaksi kilpailijaksi muiden lämmitysmuotojen kanssa niin hyötysuhteen kuin puhtaudenkin osalta.

Miksi puulämmitys on hyvä vaihtoehto

Puulämmitys on edullista. Monet, varsinkin kaupunkien ulkopuolella asuvat tietävät että puu on tarjolla olevista energiamuodoista halvimpia. Joillekin tämä on ainoa syy valita puulämmitys, mikä on tavallaan sääli sillä puuhun ja puulämmitykseen liittyy myös muuta hyvää.

Keskitettyihin energialähteisiin kuten sähkö ja öljy tukeutuvat taloudet joutuvat sietämään energiatoimitusten katkeamisen riskin. Yllättävät kylmät jaksot voivat aiheuttaa öljyn kysyntäpiikin ja viivästyttää öljytoimituksia. Syysmyrskyssä sähköjohtojen päälle kaatuneet puut voivat katkaista sähkölämmityksen. Puulämmitys on yksinkertaista ja varmaa. Hyvin tehdyssä tukevassa tulisijassa ei juuri ole liikkuvia osia, jotka voisivat hajota pahimpaan aikaan. Öljynpolttimen pienenpienen suuttimen hajotessa, säiliöissä makaavasta öljystä ei ole tippaakaan hyötyä. Hyvä tulisija ja pino halkoja liiterissä takaavat mielenrauhan.

Takkatuli ei ole ainoastaan tehokas lämmönlähde vaan myös oiva tunnelman luoja. Sähköpatterien talviöinen metallinen paukahtelu ja termostaattien naksahtelu ei vedä vertoja takkatulen räiskeen ja lämpimänä loimottavien liekkien luomaan tunnelmaan.

Puu on uusiutuva energialähde. Auringon energia sitoutuu puuhun sen kasvaessa ja poltettaessa puuta tämä energia vapautuu. Kun ostat polttopuuta sinua lähellä olevalta tuottajalta tuet paikallistaloutta sen sijaan että tukisit öljy- tai sähkökaupoilla kansainvälisiä ja kasvottomia suuryhtiöitä.

Puulla voi lämmittää huonosti tai hyvin. Puu voidaan kerätä huolimattomasti, polttaa huonolaatuisesti ja näin haaskata sen lämmitysvoimaa. Toisaalta, puu voidaan kerätä tehokkaasti ja ympäristöä säästävästi, polttaa puhtaasti ja energiatehokkaasti. Kun puu palaa korkealla energiatehokkuulla, puulämmitys toimii ja vapautuvat savukaasut sisältävät vähemmän haitallisista yhdisteistä, jotka vaikuttavat kasvihuoneilmiöön.

Toimiva puulämmitys vaatii vetävän hormin

Kostea ja kylmä hormi on puulämmittäjän pelätyimpiä vihollisia polttopuita nakertavien tuholaisten ja liiteriin hiipivän kosteuden ohella. Kylmyys ja kosteus heikentävät hormin vetokykyä, joka puolestaan on edellytys polttopuiden syttymiselle. Vain lämmennyt hormi vetää kunnolla ja saa liekin lepattamaan.

Hormin vetokuntoon saattamisessa avainsana on ennakointi. Puulämmitys ole hötkyilijöiden hommaa. Jos säät ovat olleet kylmät ja kosteat ja viimeisimmästä pesällisestä on kulunut aikaa hormi ei ehkä ole parhaassa vetoterässä. Sytytykseen on hyvä varata riittävästi aikaa. Uinuvalle hormille ei kannata yrittää antaa shokkikäsittelyä ja ladata sitä täyteen puuta yltiöptimistisen tunteen täyttämänä. Parempi lähestymistapa on aloittaa lämmittely varovasti pienemmällä puumäärällä ja helposti palavalla puulajilla. Sikeään uneen vaipuneen uunin tuhkaluukut voi avata ja polttaa niissä helposti palavaa materiaalia kuten paperia tai tuohta. Lämmittelyn seurauksena kosteustulppa, joka usein pesiytyy hormin juureen haihtuu piipusta ulos ja hormi voi yhtäkkiä herätä alkaen samalla vetää vimmatusti. Tässä vaiheessa voikin jo sytyttää tulisijan puut.

Jos hormi ei luonnonmukaisista lämmittely-yrityksistä huolimatta ala vetää kunnolla kaivetaan pakista avuksi sähkötekniikka. Paperin ja tuohen polttamisen sijaan hormia aletaan lämmittää puhaltamalla siihen kuumaa ilmaa. Tämä käy esim. hiustenkuivainta muistuttavalla mutta paljon kuumempaa ilmaa puhaltavalla kuumailmapuhaltimella.

Jatkuvasti ongelmallisen hormin tilannetta voidaan koittaa auttaa rakentamalla piipun päälle metallinen sadesuojus tai piippuhattu. Se vähentää hormin kostumistaipumusta ja pidentää myös hormin käyttöikää. Nuohoojan voi kutsua avuksi miettimään onko piippu tarpeeksi pitkä ja onko hormi riittävän kokoinen suhteessa tulijaan. Piippua katsellessa voi myös miettiä onko rakennuksen lähellä suuria puita, jotka voisivat vaikuttaa ilman virtaukseen piipun ympärillä ja sitä kautta hormin vetokykyyn. Rakenneasiantuntijan avustuksella voidaan selvittää onko hormin tai tulisijan eristys tehty siten, että hormi ei pääse kostumaan.


Kuivat polttopuut ottavat tulta alleen

Kaiken A ja O ovat kuivat polttopuut. Kuivuus on jopa tärkeämpää kuin käytetty puulaji. Kun polttopuut ovat kuivia, puiden sytyttäminen ei ole vaikeaa ja palaminen on tasaista. Kosteiden polttopuiden palaessa energiaa kuluu väkisin myös puuhun sitoutuneen veden höyrystymiseen. Kuivat polttopuut vapauttavat energiaa paremmalla hyötysuhteella.

Saako olla motti, pinokuutiometri vai irtokuutio?

Polttopuumäärät ilmoitetaan kuutiometreinä eli motteina. Pinokuutiometristä puhuttaessa tarkoitetaan puupinoa, joka on ulkomitoiltaan kuutiometrin kokoinen. Irtokuutiosta puhuttaessa tarkoitetaan kuutiometrin kokoista laatikkoa, jonne polttopuut on heitelty. Irtokuutiometriä kutsutaan joskus myös heittokuutiometriksi. Irto- ja pinokuutiometreissä on eri määrä ilmaa mukana.

Ovatko polttopuut laadukkaita? Varmista laatu ennen puukauppoja.

Polttopuiden kuntoa ja laatua voidaan arvioida puulajien sekoittumisen erässä, klapien pituuden ja paksuuden, katkaisupinnan tasaisuuden, puiden kosteusprosentin, puhtauden, värin sekä laho- ja home-esiintymien määrän perusteella.

Laadukas polttopuuerä ei sisällä kuin tiettyä yksittäistä puulajia. Esimerkiksi korkeimman laatuluokan koivupuuerä ei saa sisältää mitään muita puulajeja. Kakkoslaatuluokan koivupuuerä saa sisältää 5% muita lehtipuulajeja ja kolmoslaatuluokan koivuiset polttopuut enintään 10% muita lehtipuulajeja.

Laadukkaat polttopuut eivät poikkea pituudeltaan liiaksi ohjemitastaan. Esimerkiksi 33 cm ja 50 cm pitkät pilkkeet eivät Finnbion laatuohjeen mukaan saa poiketa ohjemitastaan yli kahta senttiä tai ne tippuvat alempaan laatuluokkaan. Pituudeltaan 25 cm pilkkeissä ei korkeimmassa laatuluokassa sallita kuin yhden sentin poikkeama suuntaan tai toiseen.

Laadukkaat polttopuut ovat sopivan paksuisia. Ensimmäiseen laatuluokkaan kelpuutetaan halkaistut pilkkeet, joiden paksuus liikkuu 4 senttimetrin ja 10 senttimetrin välissä. Puiden katkaisupinta on ensimmäisen laatuluokan polttopuissa tasainen ja suora. Alemmissa laatuluokissa sallitaan epätasaiset puiden päät.

Kosteus ei laadukkaimmissa polttopuissa ylitä 20%. Kuivat polttopuut tunnistaa siitä, että niiden kuori tai kaarna irtoaa helposti ja puita toisiaan vasten koputeltaessa kuuluu soinnukas kilahtava ääni. Kuivasta puusta on myös helppo irrottaa säleitä. Vieraita aineita kuten nokea, hiiltä, muovia, metalleja, torjuntakemikaaleja tai muita haitallisia vieraita aineita tai esineitä ei laadukkaissa polttopuissa ole. Ei myöskään lunta tai jäätä.

Laadukkaat polttopuut eivät sisällä lahoa puuta. Korkeimmassa laatuluokassa ei sallita lainkaan lahoa. Toisessa laatuluokassa polttopuut voivat sisältää kovaa lahoa korkeintaan 5% tilavuudesta kun taas kolmannen laatuluokan puut voivat tämän lisäksi sisältää pehmeää lahoa korkeintaan 1% tilavuudesta. Polttopuissa saattaa esiintyä yksittäisiä hometäpliä. Yksittäisinä esiintyessään ne eivät alenna polttopuun käyttöarvoa. Pilkkeiden halkaisupinnat saattavat tummua tai niissä voi esiintyä muita värivikoja. Tämänkaltaiset värimuutokset eivät alenna puun lämpöarvoa mutta vähentävät niiden arvoa ns. elämyspuina.

Miten polttopuita kannattaa varastoida ja kuivattaa?

Kaadetun, tuoreen puun kosteuspitoisuus on n. 50%. Pilkkeiden ollessa märkiä, ne pitää kuivata varastoimalla. Puun kuivuminen kestää aikansa. Ennen kuin polttopuut on kuivuneet siinä määrin, että paras mahdollinen palamisen hyötysuhde saavutetaan on aikaa voinut kulua vuosi tai ylikin. Käyttökelpoisen rajalle kuivuminen kestää normaalina kesänä ulkona katoksella suojattuna vähintään kaksi kuukautta.

Kuivumisnopeuteen vaikuttavat polttopuiden koko ja puulaji. Puulajeista leppä kuivuu nopeimmin ja koivu hitaimmin. Kuiva polttopuu tuntuu kevyeltä, sen pinta näyttä harmaantuneelta ja polttopuita yhteen lyötäessä kuuluu kuivalle puulle ominainen, hieman kilahtelevan tyyppinen ääni.

Nopeiten polttopuut kuivuvat kesän aikana, hyvin pinottuina, aurinkoisessa, tuulisessa paikassa, joka on suojassa sateelta. Polttopuut kuivuvat parhaiten ilman päästessä kulkemaan vapaasti pinon läpi. Tämän varmistamiseksi pinon alle on hyvä laittaa aluspuut. Puun halkaiseminen nopeuttaa kuivumista koska halkaistulla puulla on enemmän haihdutuspintaa, josta kosteus voi haihtua.

Kostean syksyn aikana polttopuiden kosteus saattaa jälleen ilmankosteuden vaikutuksesta helposti nousta. Ennen syyssateiden tuloa polttopuut kannattaa siirtää puuliiteriin, jossa on riittävä ilmanvaihto. Tiivis puuvarasto ei ole hyvä paikka varastoida kosteita polttopuita koska pienessä, tiiviissä varastossa ilma ei vaihdu ja polttopuut alkavat helposti homehtua. Mikäli polttopuut halutaan jättää ulos talveksi ne kannattaa peittää. Tällöinkin on huolehdittava, että kosteudella on mahdollisuus haihtua. Puupinon ja sitä peittävän peitteen väliin kannattaa jättää rako, jolloin ilma pääsee kiertämään puiden ympärillä.

Polttopuiden sytyttäminen

Sytyttämisessä kaiken a ja o ovat kuivat polttopuut. Jotta polttopuut olisivat sytyshetkellä mahdollisimman kuivat, ne kannattaa tuoda sisälle jo pari päivää ennen käyttöä. Ollessaan sisätiloissa polttopuiden kosteusprosentti voi muutamassa päivässä laskea vielä 5-10% lisää, mikä edesauttaa syttymistä. Huomioi kuitenkin, että polttopuiden kuivattaminen tulisijan lähellä ei ole sallittua palovaaran takia.

Palaminen tarvitsee runsaasti happea. Palotilan ilmankierto säädetään optimaaliseksi uunin vetoluukkujen avulla. Polttopuut ladotaan siten, että ilma pääsee kiertämään puiden välissä ilman esteitä. Jos vetoluukut ovat väärässä asennossa tai palotilaan on sullottu liikaa polttopuita, palamisprosessi ei saa riittävästi happea eivätkä polttopuut syty.

Sytytyksessä on tärkeeä että polttopuut syttyvät kauttaaltaan. Kun sytytykseen käyttää kuivia ja ohuita pilkkeitä ja asettelee ne tulisijaan väljästi luodaan hyvä helposti syttyvä "matto", josta palaminen lähtee hyvin liikkeelle. Paperi on niinikään oiva apu polttopuita sytyttäessä.

Polttopuiden palamisen hyötysuhteen arviointi

Polttopuiden palamisen hyötysuhdetta voi arvioida tarkastelemalla piipusta tulevaa savuaa. Tummat, palamattomat savukaasut ovat merkki että polttopuut palavat epäpuhtaasti ja alhaisella hyötysuhteella. Kun polttopuut palavat korkealla hyötysuhteella piipun suulla pitäisi havaita vain läpinäkyvää lämpöväreilyä. Palamisen hyötysuhde on yleensä alhainen sytyttämistä seuraavan vartin ajan ja aina jonkin aikaa sen jälkeen kun uusia polttopuita on lisätty palotilaan.